Autonvuokraus Turkki

Säästä aikaa ja rahaa. Me vertailemme puolestasi autovuokrayritysten tarjouksia paikassa Turkki.

Anna kaupunki tai lentoaseman tunnus
Miksi varata meidän kauttamme?
  • Maksuton peruutus Jopa vielä 48 tuntia ennen aikataulutettua noutoaikaa
  • Parashinta -takuu Löysitkö muualta paremman hinnan? Kerro siitä meille ja teemme sinulle paremman tarjouksen.
  • 8000+ noutopaikat Paikkoja ympäri maailman
Me vertaamme kaikkia tunnettuja toimittajia
Me vertaamme kaikkia tunnettuja toimittajia

Autovuokraamo Turkki

  1. Koti
  2. Turkki
EasyTerra autonvuokraus Turkki on puolueeton autonvuokrauksen vertailusivusto. Järjestelmämme vertailee tunnettujen autovuokrayritysten hintoja siten, että sinä asiakkaanamme voit aina valita autosi kauttamme kilpailukykyiseen hintaan.

Sijaintitiedot Turkki

Johdanto

Suosittu lomamaa Turkki sijaitsee Euroopan ja Aasian risteyskohdassa. Maan pääkaupunki on Ankara. Kaupungissa on lähes kolme miljoonaa asukasta, ja sen erittäin vanha historia on yhä selvästi esillä. Ankara sijaitsee Turkin keskiosassa, päinvastoin kun isompi kaupunki Istanbul, joka sijaitsee Länsi-Turkissa. Tämä suurkaupunki houkuttelee turisteja erittäin rikkaalla historiallaan sekä Välimeren ja Egeanmeren rannikolla sijaitsevilla aurinkoisilla merenrantakohteillaan.

Turkkilainen kulttuuri on saanut vaikutteita pääasiassa islamista vaikka maa onkin sekulaarinen (ei-uskonnollinen). Kulttuurinystävillä on mahdollisuus tutustua monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Izmiristä, Istanbulista, Efezestä ja Bursasta löytyy muinaisia raunioita sekä antiikin ajalta että sitä myöhäisemmältä ajalta.

Historia

Turkilla on erittäin rikas historia. Anatoliassa, tai toiselta nimeltään Vähä-Aasiassa on ollut asutusta jo neoliittiseltä kaudelta asti. Ensimmäinen suuri valtakunta perustettiin Anatoliaan 1800 eaa. Tämä heettiläisten valtakunta oli olemassa 1200 eaa. asti. Tämän jälkeen aluetta hallitsivat fryygialaiset, kimmerialaiset, lyydialaiset, kaarialaiset ja lyysialaiset.

Kreikkalaiset saapuivat nykyiseen Turkin alueelle noin vuonna 1200 eaa. Persialaiset ajoivat heidät pois 1500 eaa. Aleksanteri Suuri miehitti valtakunnan vuonna 334 eaa. Anatolia jaettiin myöhemmin useisiin pieniin hellenistisiin kuningaskuntiin.

Ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskua koko alueesta tuli osa Rooman valtakuntaa. Rooman keisari Konstantinus Suuri nimesi alueen pääkaupungin Byzantionin 'Uudeksi Roomaksi'. Myöhemmin kaupungin nimi vaihdettiin Konstantinopoliksi ja sen jälkeen Istanbuliksi. Konstantinus I tunnetaan siitä, että hän oli ensimmäinen kristitty roomalainen keisari. Hän kääntyi uuteen uskontoon Mulviuksen taistelun aikana vuonna 312.

Länsi-Rooman valtakunta sortui noin vuonna 400. Anatolia liittyi nyt Itä-Rooman valtakuntaan eli Bysanttiin. Bysantin pääkaupunki oli Konstantinopoli.

Vuonna 1071 turkkilaiset seldzukit voittivat taistelussa Bysantin keisarin Romanus IV:nnen. Seldzukkikansa saapui Anatoliaan Keski-Aasiasta. He olivat muslimeja, joten he perustivat paikalle Seldzukkien sultanaatin. Tämä valtakunta koostui osista Keski-Aasiaa, Irania, Anatoliaa ja Lähi-itää.

Vuonna 1243 mongolit päihittivät seldzukit. Valtakunta alkoi vähitellen hajota. Osman I käytti tilannetta hyväkseen ja perusti Osmanien valtakunnan 1300-luvulla. Osmanien valtakunta hallitsi aluetta yli 600 vuoden ajan. Valtakunta oli 1500- ja 1600-luvuilla yksi maailman mahtipontisimmista suurvalloista. Osmannit laajensivat koko ajan valtakuntaansa kohti Keski-Eurooppaa. Osmanien valtakunta ulottui kolmelle eri mantereelle ja hallitsi suuria alueita Kaakkois-Euroopasta, Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta.

Ensimmäisessä maailmansodassa jo heikentynyt valtakunta asettui Saksan puolelle. Sota hävittiin, ja Osmanien valtakunta romahti.

Ensimmäisen maailmansodan aikana ja vielä jopa sen jälkeen Osmanien valtakunnassa asuneet armenialaiset, kreikkalaiset ja assyrialaiset joutuivat etsimään uuden kodin. Monet armenialaiset menettivät henkensä tässä prosessissa. Yhä edelleen kiistellään siitä oliko tämä turkkilaisten tekemä kansanmurha vai ei.

Sèvresin rauhansopimus allekirjoitettiin kaksi vuotta sodan loppumisen jälkeen. Ympärysvallat pakottivat osmannit luovuttamaan suuren osan valtakunnastaan. Armeniasta tuli itsenäinen, ja osmannit joutuivat luopumaan Syyriasta, nykyisestä Libanonista, Irakista, Palestiinasta, Traakiasta ja Marmaramerestä.

Ympärysvallat miehittivät siitä lähtien Istanbulia ja Izmiriä. Tämä aiheutti kuitenkin paljon vastarintaa turkkilaisten keskuudessa. Nationalismi levisi Mustafa Kemal Pashan johdolla. Hänet tunnetaan myöhemmin nimellä Atatürk (turkkilaisten isä). Turkissa alkoi itsenäisyyssota. Sodan tarkoitus oli saada takaisin alueet, jotka Turkki joutui luovuttamaan Sèvresin rauhansopimuksessa.

Vuonna 1923 Mustafa Kemal allekirjoitti Lausannen sopimuksen, ja perusti uuden Turkin tasavallan. Hänen johtamistapaansa kutsutaan 'kemalismiksi'. Hänen tavoitteensa oli Turkin nykyaikaistaminen. Kalifi syrjäytettiin, ja valtiosta tuli sekulaarinen ja arabialaisten kirjainten sijalle tulivat latinalaiset kirjaimet. Ihmisiltä vaadittiin suuria muutoksia; esimerkiksi perinteiset asut tuli vaihtaa moderneihin vaatteisiin. Naiset eivät myöskään saaneet enää käyttää kasvoja peittävää huivia julkisilla paikoilla.

Toisessa maailmansodassa Turkki pysyi puolueettomana. Vuonna 1945 Turkki julisti muodollisen sodan Saksalle.

Vuonna 1952 Turkki liittyi Natoon. Kyprokselle Turkki hyökkäsi 1974. Saaren pohjoisosaan perustettiin Turkkilainen Pohjois-Kyproksen tasavalta. Vielä nykyäänkin Turkki on ainoa valtio, joka tunnustaa kyseisen tasavallan.

Vuosien 1960 ja 1970 välisenä aikana Turkki kärsi poliittisesta epävakaudesta. Turkissa tapahtui sotilasvallankaappaukset vuosina 1960, 1971 ja 1980. Vuonna 1997 tapahtui niin sanottu postmoderni vallankaappaus.

Itä-Turkin kurdit ovat tavoitelleet itsenäisyyttä vuodesta 1980 lähtien. Kurdistanin työväenpuolue (PKK) taisteli itsenäisen valtion puolesta vuosien ajan, ja aina siihen asti kunnes heidän johtajansa Öcalan pidätettiin. Vuonna 2002 kurdit luopuivat tavoitteestaan. EU:n painostuksen johdosta kurdivähemmistölle myönnettiin paremmat oikeudet.

Vuodesta 2003 vallassa on ollut Oikeus ja kehitys -puolue (AKP). Tämä puolue näkee uskonnon yhtenä yhteiskunnan perustana. Turkin armeija ja byrokratia ovat epäileviä puolueen suhteen, sillä se pohjautuu liiaksi kiellettyyn islaminuskoiseen Milli Görüs -järjestöön.

Yhteiskunta ja Kulttuuri

Turkin asukasluku on yli 71 miljoonaa. Kolme neljäsosaa väestöstä on turkkilaisia. Hieman yli 20 prosenttia väestöstä on kurdeja. Loput viisi prosenttia on adygeja ja lazeja (kaukasialaiskansoja), arabeja, syyrialaisia ja armenialaisia.

Turkin suurin uskontoryhmä on islam, mutta Turkissa ei ole valtionuskontoa. Melkein kaikki turkkilaiset ovat muslimeja, ja heistäkin enemmistö sunnimuslimeja. Noin viidesosa muslimeista on alaviittejä, jotka ovat osa islamin toiseksi suurempaa suuntausta, shiialaisuutta. Islaminusko ja traditiot määräävät sosiaalisissa tilanteissa erityisesti maaseudulla. Maaseudulla, mutta myös kaupungeissa naisten ja miesten maailmat on erotettu tiukasti toisistaan.

Muita Turkissa harjoitettavia uskontoja ovat kristinusko, Kreikan ortodoksinen kirkko, Armenian ortodoksinen kirkko ja juutalaisuus.

Maan virallinen kieli on turkki. Turkin lisäksi yksi viidesosa väestöstä puhuu kurdin kieltä. Muita Turkissa puhuttavia kieliä ovat arabia, armenia ja Laz-kansan kieli.

Politiikka

Turkin yksikamarisen parlamentin muodostaa Turkin suuri kansankokous. Kansankokoukseen valitaan 550 jäsentä viisivuotiselle kaudelle.

Turkin presidentti on valittu seitsemänvuotiselle kaudelle vuodesta 1982 lähtien. Presidentillä ei ole ainoastaan muodollinen asema. Hän nimittää maan ministerit ja tuomarit. Tämän lisäksi presidentti johtaa valtion turvallisuusneuvostoa. Turkin tämän hetkinen presidentti on Abdullah Gül. Hänen toimikautensa alkoi vuonna 2007. Gül on Oikeus ja kehitys -puolueen eli AKP:n jäsen. Islaminuskoinen presidentti vaarantaa sekulaaristen turkkilaisten mielestä kirkon ja valtion eron.

Turkki on yrittänyt jo kauan liittyä Euroopan unioniin. Jäsenyysneuvottelut aloitettiin vuonna 2005.

Talous

Vuodesta 2001 Turkissa on tehty kansainvälisen valuuttarahaston sekä ministeri Kemal Dervisin avulla huomattavia taloudellisia muutoksia. Vuonna 2003 Turkin hallitus hyväksyi uusia lakeja, jotka edesauttoivat muun muassa ulkomaisia sijoituksia. Tämän lisäksi monet valtion omistamat yritykset yksityistettiin.

Matkailu on yksi tärkeimmistä taloudellisista sektoreista Turkissa. Muita tulonlähteitä ovat pankkitoiminta, rauta- ja terästeollisuus sekä öljynjalostus.

Turkissa maksetaan uudella Turkin liiralla.

Maantiede ja Ilmasto

Turkin kokonaispinta-ala on 783 562 neliökilometriä. Valtio on jaettu 81 maakuntaan, jotka puolestaan on jaettu piirikuntiin. Lännessä Turkin rajanaapureita ovat Kreikka ja Bulgaria. Myötäpäivään rajanaapurit ovat Mustameri, Georgia, Armenia, pieni osa Azerbaijania, Iran, Irak, Syyria, Välimeri ja Egeanmeri. Bosporinsalmi erottaa Turkin eurooppalaisen puolen sen aasialaisesta puolesta. Tämän lisäksi Bosporinsalmi yhdistää Marmarameren ja Mustanmeren. Lännessä Marmarameri virtaa Dardanellien kautta Välimereen.

Turkin eurooppalainen puoli on enimmäkseen marskimaata.

Itäisestä eli Aasian-puoleisesta Turkin käytetään nimeä Anatolia. Anatolia koostuu pääasiassa ylängöistä, joiden korkeus merenpinnasta vaihtelee 2000 ja 2500 metrin välillä. Aluetta ympäröi vuoristojonot, joiden huiput kohoavat yli 3000 metriin. Ylätasangolta löytyy suola-aroja, -laattoja ja -soita. Veteen liuennut suola päätyy lopulta Tuz Gölün suolajärveen. Järven koko on 1650 neliökilometriä.

Osa läntisestä Turkista on maisemaltaan metsäisiä kukkuloita ja vuoristoa. Tämän alueen läpi virtaa useita pieniä jokia ja yksi suurempi joki. Menderesjoki virtaa Anatolian kaakkoisosan läpi, ja lopulta se laskee Egeanmereen. Turkin suurin joki on Kizil Irmak (punainen joki).

Turkin länsiosassa, lähellä Denizlin kaupunkia sijaitsevat Pamukkalen kalkkikivikerrokset. Tarunomaista paikkaa kutsutaankin 'puuvillalinnaksi'. Kalkkikivi muodostaa maaperään vesialtaita ja valkoisia kivettyneitä vesiputouksia. Vuosien saatossa paikasta on tullut tunnettu turistinähtävyys.

Idässä, Armenian rajalla sijaitsee Araratvuori. 5156 metriä korkea Ararat on Turkin korkein vuori, ja se tunnetaan paikkana, jonne Nooan-arkki rantautui vedenpaisumuksen jälkeen. Lumenpeittämät vuorenhuiput salaavat sen tuliperäisen luonteen.

Itä-Turkissa ja Keski-Anatoliassa vallitsee mannerilmasto. Kesät ovat kuivia ja kuumia, talvet ovat usein erittäin kylmiä. Talvisin maahan sataa paksu lumikerros. Mitä etelämmäksi matkustaa, sitä kuivemmaksi ilmasto muuttuu. Joillakin alueilla ilmasto muistuttaa aavikon ilmastoa. Välimeren suunnalla taas vallitsee välimerenilmasto. Kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Talvella sataa eniten vettä ja lunta. Mustanmeren rannikolla sijaitsevilla alueilla vallitsee lämmin meri-ilmasto.

Liikenne ja infrastruktuuri

Taajama-alueilla korkein sallittu ajonopeus on 50 km/h. Niiden ulkopuolella saa ajaa 90 km/h ja moottoriteillä 120 km/h. Turkkilaiset tiet ovat kohtalaisessa kunnossa, vaikka maaseudulla teillä saattaa olla kuoppia. Turkin päämoottoritie kulkee Erdinestä Ankaraan. Yleisesti ottaen turkkilaisilla teillä ei ole useinkaan ruuhkaa. Turkkilaisten kaupunkien liikenne on puolestaan vilkas ja kaoottinen. Kokemattomien ajajien ei kannata ajaa kaupungissa.

Bussilla matkustaminen ei ole Turkissa ainoastaan halpaa vaan myös mukavaa. Bussit kulkevat kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin. Bussit ovat myös nopeita. Turkkiin ja Turkista voi matkustaa myös kansainvälisellä bussilla. Istanbuliin pääsee bussilla esimerkiksi Frankfurtista, Wienistä ja Thessalonikista.

Istanbulista pääsee junalla esimerkiksi Budapestiin, Bucharestiin, Belgradiin ja Sofiaan. Junat ovat yleensä busseja hitaampia.

Istanbulissa, Ankarassa, Izmirissä ja useissa Välimeren rannikkokaupungeissa on lentokentät. Istanbul Ataturkin lentokentältä lennetään useisiin Eurooppalaisiin kaupunkeihin, New Yorkiin, Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Aasiaan. Turkkilaiset lentoyhtiöt tekevät kotimaanlentoja suurimpiin kaupunkeihin. Rantalomalle menevät turistit voivat lentää suoraan esimerkiksi Bodrumin lentokentälle, Antalyan lentokentälle tai Izmirin lentokentälle.

Ruoka ja Juoma

Turkkilaiset ruuat ovat saaneet vaikutteita pääasiassa osmannien ruokakulttuurista, jossa yhdistellään hedelmiä ja lihaa. Aikojen saatossa turkkilainen keittiö on saanut vaikutteita myös iranilaisista, irakilaisista, egyptiläisistä ja balkanilaisista ruuista. Samaan aikaan turkkilainen ruokakulttuuri inspiroi Lähi-idän, Balkanin ja Länsi-Euroopan keittiöitä. Turkkilainen ruoka on monipuolista. Maa on suuri, joten siellä on paljon erilaisia ruokia.

Tyypillinen turkkilainen aamiainen koostuu juustosta, voista, oliiveista, kananmunista, tomaatista, kurkusta, paprikasta, hillosta ja hunajasta. Toinen tyypillinen aamiainen on suolaisista raaka-aineista paistettu menemen. Sitä voidaan syödä useiden eri tyyppisten turkkilaisten leipien kanssa. Aamiaisella juodaan yleensä mustaa teetä.

Mustanmeren rannikolla ruuanvalmistuksessa käytetään usein vehnää ja anjoviksia. Kaakkois-Turkista tulee kuuluisat kebab ja baklava. Kebab on mausteinen jauhelihasta valmistettu rulla, joka paistetaan vartaassa. Kebabit valmistetaan yleensä lampaasta tai naudanlihasta. Egean-, Väli- ja Marmarameren alueiden ruoissa näkyy Välimeren vaikutus, ja niiden valmistuksessa käytetään paljon kalaa, mausteita ja tuoreita vihanneksia. Kashek, manti ja gözleme ovat alkujaan peräisin Keski-Anatoliasta. Kashek on turkkilais-armenialainen ruoka, ja se valmistetaan ohrasta ja lihasta. Manti on lampaalla tai naudanlihalla täytetty myky. Tämä ruoka tunnetaan useissa eri Keski-Aasian maissa. Turkkilaiset lisäävät siihen vielä valkosipulilla ja punapippurilla maustettua jogurttia. Jogurtti on tyypillinen lisuke turkkilaisessa keittiössä. Gözlemen valmistuksessa taikinanyytit täytetään jauhelihalla, pinaatilla, fetalla, sienillä, kananmunalla, perunalla tai yhdistämällä kahta edellä mainituista.

Turkissa, kuten myös monessa muussa Osmanien valtaan joutuneessa maassa syödään yhä nykyäänkin baklavaa jälkiruuaksi. Baklavat ovat murskatuilla pähkinöillä täytettyjä filotaikinaleivoksia, jotka on voideltu siirapilla tai hunajalla. Gaziantepin kaupunki tunnetaan tämän makean leivoksen kehtona. Kaupungissa voi syödä vielä nykyäänkin herkullista baklavaa.

Munakoiso on yksi käytetyimmistä vihanneksista turkkilaisessa keittiössä. Munakoisoa käytetään liharuokien lisäksi myös hillonvalmistuksessa. Liharuuissa ei käytetä melkein koskaan sikaa, sillä Islaminusko kieltää tämän lihan syömisen.

Turkkilaiset juovat päivittäin teetä pienistä laseista. Teen lisäksi turkkilainen kahvi on kuuluisaa. Kahvi on vahvaa, ja siksi sitä juodaan runsaan sokerin kanssa.

Hyvin tunnettu turkkilainen juoma on raki. Tämä väritön anislikööri muuttuu veden kanssa sekoitettaessa maidon valkoiseksi.

Turkkilaiset ovat tuottaneet viiniä jo vuosisatojen ajan. Matkailun lisäännyttyä myös viininviljely on herännyt uudelleen eloon. Tärkeimmät viinialueet sijaitsevat rannikoiden tuntumassa, Keski-Anatoliassa ja idässä. Vientiin menee vain pieni osa viineistä.

Aikavyöhyke

Turkin aikavyöhyke on GMT/UTC+ 2. Kesällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin, jolloin aikavyöhykkeeksi tulee GMT/UTC+ 3.

Majoitus

Turkissa on paljon hotelleja. Erityisesti suosituista Antalyan, Alanyan ja Bodrumin merenrantakohteista löytyy suuri majoitusvalikoima. Myös korkeatasoisia hotelleja on paljon.

Hotellien lisäksi turistit voivat yöpyä vierastaloissa, joista suurin osa on viihtyisiä ja siistejä.

Suuremmissa kaupungeissa ja muissa turistikohteissa on myös hostelleja.

Leirintäalueita ei ole helppo löytää, sillä niitä on vähän. Leiriytyminen onnistuu joskus myös hotellien alueella. Etelän rannikkoalueilla, Cappadociassa ja Istanbulissa on muutama leirintäalue. Saniteettitiloissa on usein kuitenkin toivomisen varaa.

Ulkoiset lähteet

Lisätietoa Turkista voi hakea Googlesta ja seuraavista lähteistä: