Autonvuokraus Kypros

Johdanto

Kyproksen saari sijaitsee Välimerellä Euroopan, Aasian ja Afrikan risteyksessä. Vuodesta 1974 lähtien saari on jaettu kahteen osaan. Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan tunnistaa valtioksi ainoastaan itse Turkki. Kyproksen pääkaupunki on Nikosia. Kaupungissa asuu 309 500 ihmistä.

Kyproksen rannikolla on upeita hiekkarantoja. Saaren sisäosasta löytyy vanhoja kyliä, keski-aikaisia kirkkoja ja raunioita. Monissa kylissä järjestetään vierailun arvoisia festivaaleja ja markkinoita. Kreikkalais-ortodoksiset kirkot ja luostarit ovat inspiroivia rakennuksia upeassa ympäristössä. Kirkot ja luostarit ovat sisustettu yleensä rehevästi, ja sisällä on paljon ikoneita ja kultaa. Itse rakennuksissa näkyy usein Bysanttien aikakausi.

Kyproksella on osansa myös Kreikan mytologiassa. Kreikkalainen jumalatar Afrodite syntyi saaren lähellä myrskyävistä aalloista. Pafoksen ja Amathusin asukkaat järjestävät yhä keväisin juhlia tämän jumalattaren kunniaksi. Kyproksen rannikolla sijaitseva Afroditen kivi muistuttaa hänen syntymästään.

Kyproksen maisema koostuu omituisista vuorenhuipuista, kivisistä rannikoista ja viljapelloista. Mäntymetsät ja sitruspuut tarjoavat jonkin verran varjoa erittäin kuumassa ilmastossa. Kyprokseen maisemiin ja kulttuuriin tutustumisen jälkeen on hyvä nauttia Välimeren keittiöstä sekä lasillisesta hyvää kyproslaista viiniä.

Historia

Paleoliittisen aikakauden loppupuolella Kyprokselle saapui metsästäjiä, ja he jäivät asumaan saarelle. Metsästäjät saapuivat luultavasti Levantista; alue Länsi-Aasiassa Välimeren rannalla. Saari oli pitkään asumaton, joten monet kääpiöeläimet, kuten kääpiönorsut ja -virtahevot pysyivät hengissä. Saaren etelärannikolla sijaitsevan Limassolin läheltä on paikka, josta löytyi paljon ko. eläinten luita. Paikan nimi on Aetokremnos: Kotkakallio.

Neoliittisellä aikakaudella, noin 8 000 eaa saarelle tuli vakinaista asutusta. Saarella asui paljon maanviljelijöitä, jotka kasvattivat sikoja, lampaita ja vuohia. Pronssikaudella saarelle rakennettiin ensimmäiset kaupungit. Saaren asukkaat alkoivat myös kaivamaan järjestelmällisesti kuparia, joka osoittautui hyväksi kauppatavaraksi. Vuodesta 3 000 eaa lähtien kyproslaiset alkoivat viedä kuparia. Kyproksesta tuli tärkeä kauppakumppani Kreetan ja Kreikan sekä Levantin, Egyptin ja Sardinian kanssa. Tiiviistä Kyproksen ja Egyptin välisestä kaupankäynnistä on todisteita. Näiden todisteiden perusteella Kypros pysyi itsenäisenä 1300-luvun loppuun asti. Vuodesta 1200 eaa lähtien Mykeneläisellä kulttuurilla oli voimakas vaikutus.

Rautakaudella assyrialaiset hallitsivat saarta. Tämä ei kuitenkaan haitannut Kyproksen kaupankäyntiä ollenkaan. Kaupankäynti kukoisti siinä määrin, että voidaan jopa sanoa, että saari hallitsi koko Välimerta.

Vuosina 560-545 eaa valta siirtyi assyrialaisilta egyptiläisille. Kyproslaiset hallitsijat pysyivät pääosin vallassa. Vuonna 545 eaa valta siirtyi persialaisille, jotka myös aloittivat saaren miehityksen vuonna 525 eaa. Miehitys kesti 400-luvulle asti. Kyproksesta tuli noin vuonna 425 eaa osa Hellenististä valtakuntaa. Roomalaiset valloittivat Kyproksen vuonna 76 eaa, ja tekivät siitä valtakuntansa maakunnan.

Tilanne pysyi samana aina siihen asti, kun muslimit saivat idean Kyproksen valtaamisesta. Vuonna 649 kalifi Muawija miehitti joukkoineen Kyproksen. Vuosisatojen ajan muslimit jakoivat vallan bysanttien kanssa. Kummatkin osapuolet halusivat saada absoluuttista valtaa.

Valtakunta alkoi hajota 1100-luvun lopussa, ja Richard I Leijonamieli ristiretkeilijöineen miehitti Kyproksen. Tällä tavalla Kypros liitettiin Jerusalemin kuningaskuntaan. Ristiretkeilijät lähtivät pyhältä maalta vuonna 1291. Kyprokselle he jäivät kuitenkin vuoteen 1489 saakka. Samana vuonna Kyproksesta tuli Venetsian siirtomaa.

Myrskyisät ajat eivät kuitenkaan olleet vielä ohi. Vuonna 1571 ottomaanit valtasivat saaren, ja turkkilaiset pysyivät saarella aina vuoteen 1878 asti. Tänä aikana Kyprokselle muodostui merkittävä turkkilaisten vähemmistö. Aluksi bysanttien kirkko suhtautui uusiin valloittajiin myönteisesti, sillä turkkilaiset tunnustivat kaikki raamatun uskonnot. Veroja piti maksaa paljon, ja alkuperäinen myötätunto laantui.

Vuonna 1925 Kyproksesta tuli Englannin siirtomaa, ja saari julistautui itsenäiseksi vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1960. Turkkilainen vähemmistö oli vahvasti esillä, ja perustuslaki kirjoitettiin niin, että saaren presidentin tulisi aina olla kyproslainen ja varapresidentti kyproksenturkkilainen. Perustuslaki määräsi myös suhteettoman suuren vallan turkkilaiselle vähemmistölle Kyproksen hallituksessa. Saaren asukkaista alle viidennes oli turkkilaisia, mutta heille annettiin usein yli 30 prosentin suuruinen vaikutusvalta. Esimerkiksi turkkilaisten veto-oikeus aiheutti hallinnollisesti sietämättömän tilanteen, sillä juuri mitään ei saatu päätettyä.

Kyproslaisen presidentin Makarioksen ehdotus perustuslain muuttamista aiheutti ongelmia ja väkivaltaisia yhteenottoja (sisällissodan). Britit saivat aikaan kuitenkin tulitauon. Kyproksen presidentti suostui väliaikaisesti Britannian, Kreikan ja Turkin armeijan rauhanturvaajien läsnäoloon. Toisiaan vastaan taistelevia joukkoja yritettiin erottaa, ja ns. 'Vihreä linja' keksittiin. Tämä linja jakoi saaren kahteen osaan. Vuonna 1964 YK lähetti omat rauhanturvaajajoukkonsa saarelle, ja heitä on saarella yhä edelleen. Vuonna 1974 turkkilaiset valtasivat saaren pohjoisosan, ja vuonna 1975 tämä alue julistautui Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi osavaltioksi. Nykyään alueesta käytetään nimeä Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän tasavallan.

Vuonna 1990 Kypros jätti hakemuksen liittyä Euroopan unioniin. Kyproksenturkkilaiset väittivät kuitenkin, ettei hakemusta voitu jättää, sillä kyproksenkreikkalaiset eivät voineet edustaa heitä. Kaikesta huolimatta Euroopan unioni hyväksyi hakemuksen sekä tunnusti kyproksenkreikkalaisen hallituksen. Kyproksen kreikkalainen puoli liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004.

Yhteiskunta ja Kulttuuri

Kyproksella asuu noin 789 000 kyproslaista. Kolme neljäsosaa saaren asukkaista on kyproksenkreikkalaisia. Yksi viidesosa asukkaista on kyproksenturkkilaisia ja jäljellä olevat 5% muodostuu eri etnisistä vähemmistöistä, kuten armenialaisista, libanonilaisista ja maroniiteista. Yli puolet kyproslaisista asuu kaupungeissa. Maalta kaupunkiin muutto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Maalaiset ovat erittäin hyväsydämisiä ja avoimia.

Suurin osa kyproksenkreikkalaisista kuuluu kreikanortodoksiseen kirkkoon. Yksi viidesosa kyproslaisista on muslimeja. Neljä prosenttia saaren asukkaista kuuluu joko Armenian apostoliseen kirkkoon tai maroniittikirkkoon. Sama jako pätee myös etnisiin ryhmiin.

Kyproksella puhutaan kreikkaa, turkkia ja englantia.

Saarella on yhä raunioita Rooman aikakaudelta. Roomalaiskreikkalaisessa Kourinin ulkoilmateatterissa järjestetään joka kesä teatteriesityksiä. Tämän lisäksi saarella on myös paljon muuta nähtävää. Troödoksen vuorijonon korkeimmalta Olympus-vuorelta pääsee autolla Kykkoksen luostariin. Tämä luostari on Kyproksen tunnetuin kreikkalaisortodoksinen luostari. Kolmas erittäin mielenkiintoinen paikka on Pano Lefkaran kylä, jossa valmistetaan pitsiä. Kylä sijaitsee Larnakan ja Limassolin välissä, ja siellä voi nauttia aidosta kyproslaisesta maalaiselämästä.

Politiikka

Kypros on ollut itsenäinen tasavalta vuodesta 1960 lähtien. Vielä nykyäänkin Kypros on jaettu kahtia. Christofias Demetris on Kyproksen tasavallan tämänhetkinen presidentti. Hänen lisäksi Mehmed Ali Talat valittiin Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan presidentiksi vuonna 2005.

Hallinnollisesti Kypros on jaettu kuuteen alueeseen. Tämä jako tehtiin ennen Kyproksen jakautumista kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan. Tämän takia näiden kuuden alueen rajat eivät mukaile 'uutta' kaksoisjakoa.

Talous

Kyproksen talous on riippuvainen pääasiassa maanviljelystä. Saarelta viedään muun muassa sitrushedelmiä, perunoita, viinirypäleitä ja tupakkaa.

Toisiksi tärkein tulonlähde on matkailuala.

Vaikka Kypros on saari, ei kalastuksella ole suurta taloudellista merkitystä. Syy tähän löytyy siitä, että Kyprosta ympäröivässä meressä on vain vähän kalaa.

Kyprokselta saadaan yhä edelleen kuparia. Kuparin nimi on saanut nimensä juuri Kyproksen saaresta. Kuparin lisäksi saarelta saadaan marmoria, rautamalmia ja kipsiä. Kyproksen ja Egyptin välissä olevalta vesialueelta on löydetty nyt myös öljyä.

Saaren jako pohjois- ja eteläosaan aiheuttaa myös taloudellista epätasa-arvoisuutta. Kreikkalainen Kypros on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 2004 lähtien. Euroopan unioniin liittyminen johti alueen vaurastumiseen. Kyproksen turkkilaisen alue on osaksi Turkin mannermaasta riippuvainen. Pohjois-Kyproksen turkkilaista tasavaltaa ei tunnisteta omaksi valtioksi, ja sen takia se ei voi käydä ulkomaankauppaa muun kuin itse Turkin kanssa.

Kypros otti euron käyttöön vuonna 2008. Ennen saarella maksettiin Kyproksen punnilla.

Maantiede ja Ilmasto

Kypros on Välimerellä sijaitseva saari. Turkki sijaitsee noin 70 kilometriä saaresta pohjoiseen. Sadan kilometrin päässä idässä on Syyria. Maantieteellisesti saari kuuluu Aasiaan, mutta kreikkalaisortodoksisen asukasenemmistön takia saari lasketaan usein kuuluvaksi Eurooppaan. Saaren kokonaispinta-ala on 9 251 neliökilometriä. Kyrenian vuoristo sijaitsee Kyproksen pohjoisosassa. Tämä vuoristo on enimmäkseen kalkkikiveä. kalkkikivelle on tunnusomaista pinnan rosoisuus. Vuoriston korkein vuori on noin tuhat metriä korkea. Saaren lounaisosassa sijaitsee Troödoksen vuoristo, ja sen korkein vuori on Olympus (1 953 m). Tämä vuori on myös koko Kyproksen korkein. Näiden kahden vuoriston välissä on Mesarian tasanko. Tasanko on erittäin hedelmällistä aluetta. Maaperän hedelmällisyys ei ole sen läpi virtaavan joen ansiota, sillä Kyproksen saarella ei ole yhtäkään kunnon jokea. Jopa vuoristopurot kuihtuvat kesäisin. Saaren itärannikolla on suuria lahtia ja niissä useita satamia. Pafos, Larnaka ja Limassol ovat rannikkokaupunkeja.

Nimi 'Kypros' tulee kreikan kielen sanasta kypros, ja se tarkoittaa 'kuparia'. Saarelta löytyi kauan aikaa sitten kuparia, ja tästä metallista tuli tärkeä kauppatavara antiikinajalla.

Kyproksella oli ennen paljon metsää. Puita on kuitenkin kaadettu, ja monien metsäpalojen takia metsät ovat hävinneet viimeisen sadan vuoden aikana. Puiden istuttamisella saarelle on saatu takaisin noin yksi viidesosa alkuperäisistä metsistä.

Kyproksella vallitsee Välimeren ilmasto. Kuiva ja kuuma kesä kestää toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Kesällä taivas on usein pilvetön, joten aurinko paistaa melkein joka päivä. Talvet ovat leutoja ja sateisia. Suhteessa muihin vuodenaikoihin talvi on Kyproksella melko pitkä. Kyproksella sijaitsevilla yli 1 000 metrin korkeuteen kohoavilla vuorilla sataa joka talvi lunta. Troödoksen vuoristossa voi harrastaa jopa joitain talviurheilulajeja! Syksy ja kevät ovat lyhyitä.

Liikenne ja Infrastruktuuri

Kyproksella ei ole rautateitä, joten kaikki liikenne kulkee teitse, vesitse tai ilmateitse.

Kyproslaiset matkustavat pääasiassa autolla. Saaren tieverkosto on erittäin hyvin kehittynyt, ja tiet ovat hyvässä kunnossa. Nikosiasta pääsee Kyreniaan ja Limassoliin moottoritietä. Kannattaa muistaa, että Kyproksella on käytössä vasemmanpuoleinen liikenne.

Busseja kulkee kaupunkien välillä kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina. Bussiliikenne toimii hyvin, ja vuoroja on paljon.

Kyproksen tärkeimmät satamakaupungit ovat Limassol ja Larnaka. Näiden kaupunkien satamasta lähtee sekä rahti- että matkustajalaivoja.

Larnakan lentokentältä ja Pafoksen lentokentältä lennetään Euroopan kaupunkeihin sekä Keski-itään. Pääkaupungin lentokenttä on ollut suljettuna vuodesta 1974 lähtien. Tämän takia Larnakan lentokentästä käytetään myös nimeä Kyproksen lentokenttä. Pohjois-Kyproksella on myös lentokenttä, ja se sijaitsee Ercanin kaupungin lähellä. Ainoastaan Turkish Airlines lentää tälle kentälle.

Ruoka ja Juoma

Kyproslainen keittiö on saanut paljon vaikutteita Egyptistä, Kreikasta, Libanonista, Turkista ja Iso-Britanniasta.

Kyproksella päivällinen syödään keskipäivän aikaan. Myös illalla voi syödä illallista. Pohjoiskyproslainen keittiö on vahvasti sidoksissa saaren eteläosan keittiöön. Ruoka-annoksilla saattaa kuitenkin olla eri nimet. Saaren eteläosassa asuvan muslimienemmistön takia ruokalistalla ei ole sikaa.

Yksi tyypillinen kyproslainen alkuruoka on halloumi. Tämä juusto on valmistettu lampaan- ja vuohenmaidosta. Juustoviipaleet tarjoillaan yleensä grillattuina. Toinen saaren erikoisuus meze. Suomenkielinen käännös: pieniä herkkuja. Mezi sisältää monia pieniä annoksia vihanneksia, lihaa ja kalaa.

Vaikka meressä ei olekaan paljon kalaa, kuuluvat kalaruuat kyproslaiseen keittiöön. Ruokalistalta löytyy mustekalaa, punaviinitursasta ja ahvenia. Grillattu lammas (souvla) on myös esillä monilla ruokalistoilla. Lounza valmistetaan korianterin siemenillä ja viinillä marinoidusta lihasta. Marinoitu liha kuivataan ja sen jälkeen savustetaan.

Yleisemmin käytetyt vihannekset ovat oliiviöljyllä ja persiljalla maustetut perunat, etikkasäilötty kukkakaali ja parsa.

Tyypillinen pohjoiskyproslainen juoma on turkkilaista alkuperää oleva ayran, joka on valmistettu jogurtista. Muita suosittuja ja kaikkialta saarelta löytyviä juomia ovat raki ja sawa-brandy. Ensimmäiseksi mainittu alkoholijuoma on valmistettu aniksesta. Jälkimmäinen juoma on sitruunamehulla maustettu brandy. Juoma on jäänne Britannian siirtomaan ajoilta. Raki on suosittu juoma erityisesti turkkilaisten keskuudessa. Kyproksella on myös viinituotantoa. Syys- ja lokakuussa Limassolin kaupungissa järjestetään suuret viinifestivaalit. Ympärillä olevilla kylillä on omat juhlansa.

Aikavyöhyke

Kyproksen aikavyöhyke on GMT/UTC+ 2. Kesällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin, jolloin aikavyöhyke on GMT/UTC+ 3.

Majoitus

Kyprokselta löytyy kaiken kokoisia ja tasoisia hotelleja. Saarella on sekä korkeatasoisia hotelleja että halpoja majataloja. Myös Bed&Breakfast -majoitukset ovat hyvä vaihtoehto hotellille.

Larnakan, Limassolin ja Ayia Napan kaupungeissa on myös monia hostelleja.

Saarella on kourallinen leirintäalueita. Leirintäalueet sijaitsevat pääasiassa Kyproksen länsirannikolla.

Ulkoiset lähteet

Lisätietoa Kyproksesta voi hakea Googlesta ja seuraavista lähteistä:

• Wikipedia, Kypros
• Kyproksen valtion viralliset Internet-sivut