Autonvuokraus Uusi-Seelanti

Johdanto

Uusi-Seelanti on maailman eniten eristyksissä oleva maa. Uusi-Seelanti sijaitsee Tyynen valtameren lounaisosissa, ja se tunnetaan kauniista luonnostaan sekä upeista maisemistaan. Uudessa-Seelannissa on puhtaita järviä, kauniita rantoja, vihreitä metsiä, tulivuoria, geysirejä, muta-altaita, vesiputouksia sekä vuoristoja, joiden huipuilla on ikijäätä. Luonto tarjoaa kaikille mahdollisuuden rentoutua. Myös jännitystä ja seikkailuja kaipaavien matkailijoiden kannattaa matkustaa Uuteen-Seelantiin, sillä siellä voi harrastaa koskenlaskua, vuorikiipeilyä, pyöräilyä, köysiratalaskua yms. Maan asukkaat ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Historia

Uutta-Seelantia pidetään maailman nuorimpana maana. Ensimmäiset asukkaat asettuivat sinne vasta noin tuhat vuotta sitten. Maoreja pidetään maan ensimmäisinä asukkaina, vaikka siellä oletetaan olleen asutusta jo ennen heitä. Tätä ei ole ikinä todistettu. Tarinoiden mukaan he löysivät Uuden-Seelannin lähdettyään Hawaikin saarelta (Polynesiassa) etsimään uutta maata.

Maorit elivät kalastuksella ja metsästyksellä. Maorien aikaan Uudesta-Seelannista käytettiin nimeä ‘Aotearoa’. Legendan mukaan merenkulkija Kupe antoi maalle tämän nimen nähdessään taivaalla olevat pilvet. ‘Aotearoa’ tarkoittaa ‘Suurten valkoisten pilvien maata’.

Virallisesti Uuden-Seelannin löysi hollantilainen Abel Tasman. Hän lähti vuonna 1642 etsimään laivalla Etelämaata eli nykyistä Australiaa. Tasman oli hollantilaisen Itä-Intian kauppakomppanian (VOC) palveluksessa. Australian sijasta Tasman löysi uuden saaren. Saari tunnetaan nykyään Tasmaniana. Tasman jatkoi matkaansa itään, ja löysi nykyisen Uuden-Seelannin länsirannikon. Vihamieliset maorit hyökkäsivät Tasmanin kimppuun hänen yrittäessään nousta maihin pohjoisessa. Maorit surmasivat osan Tasmanin miehistä, ja maihinnousu epäonnistui.

Vuonna 1769 englantilaisen tutkimusmatkailijan James Cookin onnistui astua Uuden-Seelannin maaperälle, ja tehdä tuttavuutta maorien kanssa. Cook julisti alueen Iso-Britannian siirtomaaksi. Monet eurooppalaiset laivat purjehtivat Uuteen-Seelantiin kaupankäynnin toivossa. Alkuperäisväestön ja uusien tulokkaiden välille syntyi erimielisyyksiä. Vuonna 1840 allekirjoitettiin Waitangin rauhansopimus, ja Uudesta-Seelannista tuli virallisesti Iso-Britannian itsenäinen siirtomaa.

Vielä nykyäänkin maorit vaativat maata itselleen. Maorien ja uudisasukkaiden väliset yhteenotot jatkuvat edelleen. On ollut aikoja, jolloin veriset konfliktit olivat yleisiä. Iso-Britannia sai tahtonsa kuitenkin läpi, ja otti haltuunsa Uuden-Seelannin. Vuonna 1840 perustettiin New Zealand Company, jonka tavoite oli maan asuttaminen eurooppalaisilla. Maata sai ostaa kiinteään hintaan, ja niistä saatavat tulot käytettiin purjehtimiseen Euroopasta Uuteen-Seelantiin.

Vuonna 1846 maa jaettiin viiteen provinssiin, joilla kaikilla oli omat kuvernöörit. Jokainen maa toimi lähes itsenäisen valtion tapaan. Wellingtonista tuli maan pääkaupunki vuonna 1865. Naiset saivat äänioikeuden vuonna 1893. Uusi-Seelanti oli ensimmäinen valtio maailmassa, joka antoi naisille oikeuden äänestää. Englannissa tämä tapahtui vasta 25 vuotta myöhemmin. Uudesta-Seelannista tuli autonominen osa Englantia.

Uusiseelantilaiset sotilaat taistelivat brittien rinnalla kummassakin maailmansodassa. Uudesta-Seelannista tuli itsenäinen valtio vuonna 1947. Ensimmäisinä itsenäisyysvuosinaan Uusi-Seelanti kävi tiiviisti kauppaa Englannin kanssa. Maasta kehittyi kuitenkin nopeasti itsenäinen teollisuusvalta, jossa on vapaa markkinatalous. Viime vuosina maorit ovat saaneet maitansa takaisin, ja heidän kulttuuriansa pidetään tärkeänä osana Uuden-Seelannin identiteettiä.

Yhteiskunta ja Kulttuuri

Uudessa-Seelannissa asuu melkein neljä miljoonaa ihmistä. Vain 75% maan asukkaista on eurooppalaista syntyperää (pääasiassa Englannista). Uusiseelantilaisia kutsutaan kiweiksi. Vähän yli 10% asukkaista on maoreja ja noin 5% polynesialaisia. Uudessa-Seelannissa asuu myös paljon aasialaisia. Kolme neljäsosaa väestöstä asuu pohjoissaarella. Suurin osa väestöstä asuu suurissa kaupungeissa tai niiden ympäristössä.

Suurin osa Uuden-Seelannin asukkaista on kristittyjä. Uudessa-Seelannissa on anglikaani-, presbyteeri- ja roomalaiskatolisia kirkkoja. Maassa on myös protestantti-, metodisti- ja mormonikirkkoja. Uudessa-Seelannissa asuu lisäksi juutalaisia, hinduja ja buddhalaisia. Maoreilla on oma kristinusko: Ratana ja Ringatu.

Uudessa-Seelannissa on kaksi virallista kieltä: englanti ja maori. Englanti on viestintäkieli, ja sitä puhutaan Uuden-Seelannin aksentilla. Uuden-Seelannin englannissa vokaalit äännetään tasaisella äänenpainolla. Kieleen on myös lisätty sanoja ja nimiä. Maorin kieltä ei ole puhuttu paljoakaan viime aikoina, mutta nyt siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Monissa kouluissa voi opiskella maorin kieltä. Aakkosiin kuluu ainoastaan 15 kirjainta.

Uuden-Seelannin kulttuuri on sekoitus englantilaista ja maorien kulttuureja. Uusiseelantilaiset ovat urheilun ystäviä. Uusi-Seelanti on urheilullinen maa, ja 80% väestöstä harrastaa urheilua. Suosituin urheilulaji on rugby, jota seuraavat kriketti ja golf. Uusi-Seelanti tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet harrastaa vesiurheilulajeja kuten purjehtimista, surffausta ja kalastusta. Paikalliset asukkaat pitävät myös extreme-lajeista kuten kiipeilyistä, köydellä laskusta, koskenlaskusta ja varjoliitämistä. Mikään ei ole liian vaarallista todelliselle kiwille!

Uusiseelantilaiset ovat yleensä ystävällisiä, ja he ovat avoimia eri kulttuureille. He pitävät oluen juomisesta paikallisessa pubissa. Uusi-Seelanti on jopa oluenkulutusmaiden kärkikolmikossa. Uusi-Seelanti tunnetaan myös maoritaiteesta: vaikuttavista kaiverruksista, erikoisista tatuoinneista sekä tanssista ja lauluista.

Politiikka

Uudessa-Seelannissa on parlamentaarinen demokratia mutta myös perustuslaillinen monarkia. Valtionpäämies on Iso-Britannian kuningatar Elizabeth II. Kuningatarta edustaa kenraalikuvernööri, joka valitaan viideksi vuodeksi. Uudessa-Seelannissa ei ole kodifikoitua perustuslakia. Perustuslakia säädetään tuomioistuinten päätöksillä.

Parlamentti koostuu yhdestä kamarista eli 120-paikkaisesta edustajainhuoneesta. Parlamentissa pitää olla viisi maoriedustajaa. 120 edustajasta valitaan 20 ministeriä, jotka muodostavat kabinetin. Kabinettia johtaa pääministeri. Kenraalikuvernöörillä ja kabinetilla on yhdessä toimeenpanovalta. Lainsäädäntövalta on taas kenraalikuvernöörillä ja parlamentilla.

Parlamentin edustajat valitaan kolmen vuoden välein. Puolet edustajista valitaan vaaleilla ja puolet puoluelistojen kautta. Jokaisella yli 18-vuotialla on äänioikeus. Ääniä on kaksi: yhdellä äänestetään puoluetta ja toisella henkilöä.

Helen Clark (työväenpuolue) on toiminut Uuden-Seelannin pääministerinä vuodesta 1999. Eduskunnassa on tällä hetkellä edustettuina seitsemän puoluetta. Uuden-Seelannin kenraalikuvernöörinä toimii Anand Satyanand (vuodesta 2007). Uusi-Seelanti kuuluu Kansainyhteisöön, Yhdistyneisiin kansakuntiin, APEC -talousliittoon (Asia Pacific Economic Cooperation), OECD -taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (Organisation for Economic Cooperation and Development) ja ANZUS -sotilasliittoon (Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen välinen sotilasliitto).

Talous

Uuden-Seelannin talous on keskittynyt tavaroiden tuontiin ja vientiin. Yli puolet Uuden-Seelannin pinta-alasta on käytetty maantalouteen. Vientituotteet ovat lähinnä maataloustuotteita; villaa, lihaa ja maitotuotteita. Maataloussektorilta saadaan yli 50% vientituotteiden kokonaistuotoista. Päätuontituotteita ovat koneet, kulkuneuvot ja elektroniikka. Uuden-Seelannin tärkeimmät kauppakumppanit ovat Australia, Yhdysvallat ja Japani. Maa tuottaa kaiken tarvitsemansa energian vesi- ja geotermisissä voimalaitoksissa

Kaksi koko ajan tärkeämmäksi tulevaa taloudellista sektoria ovat elokuvateollisuus ja matkailu. Kaunis luonto ja avarat maisemat tarjoavat hyvät mahdollisuudet elokuvien filmaamiseen. Esimerkiksi hyvin tunnettu 'Taru sormusten herrasta' -trilogia kuvattiin osaksi Uudessa-Seelannissa. Maa houkuttelee joka vuosi enemmän matkailijoita. Uusi-Seelanti ottaa luonnon huomioon. Vuonna 1991 säädettiin laki, joka pakottaa jokaisen (myös turistit) käsittelemään luontoa armollisesti: ‘Resource Management Act’.

Uuden-Seelannin rahayksikkö on ollut vuodesta 1967 lähtien dollari (NZD). Valuutta tunnetaan myös ‘Kiwi-dollarina’. Yksi Uuden-Seelannin dollari on noin 55 euron senttiä.

Maantiede ja Ilmasto

Uusi-Seelanti on maailman eristyksimmissä sijaitseva valtio. Lähin naapurimaa on Australia, joka sekin sijaitsee 2000 kilometrin päässä. Uusi-Seelanti muodostuu kahdesta osasta: pohjois- ja eteläsaaresta. Saaria erottaa Cookinsalmi (nimetty James Cookin mukaan). Uuden-Seelannin kokonaispinta-ala on noin 268 000 km².

Vaikka pohjoissaari on paljon eteläsaarta pienempi, asuu siellä kolme neljäsosaa maan väestöstä. Aucklandissa asuu yli miljoona ihmistä. Maan pääkaupungissa, Wellingtonissa, asuu lähes 350 000 ihmistä. Muita suurempia pohjoissaarella sijaitsevia kaupunkeja ovat Taupo, Gisborne, Rotorua, Coromandel, Hamilton, Napier, Hastings ja New Plymouth. Pohjoissaaren kokonaispinta-ala on 114 453 km². Saarella on useita tulivuoria, geysireitä ja kuumia lähteitä.

Eteläsaaren pinta-ala on 150 718 km². Eteläiset Alpit muodostavat luonnollisen rajan länsi- ja itärannikon välille. Vuoriston korkein vuori on 3 754 metriin kohoava Mount Cook. Eteläsaaren suurin kaupunki on 335 000 asukkaan Christchurch. Muita suurempia kaupunkeja ovat Dunedin, Invercargill, Greymouth, Nelson, Queenstown ja Wanaka. Eteläsaarella ei ole tulivuoria, mutta sieltä löytyy vuonoja ja jäätiköitä. Suurin osa vuonoista sijaitsee Fiordlandin alueelta (lounaassa).

Suurimmassa osassa Uutta-Seelantia vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Talvet ovat leutoja ja kesät lämpimiä. Uudessa-Seelannissa sataa kaikkina vuodenaikoina. Pohjoissaarella on lämpimämpi kuin eteläsaarella. Vuoristoisilla alueilla, kuten Eteläisillä Alpeilla, vallitsee subpolaarinen ilmasto. Lämpötilat ovat alhaiset ja vuorten rinteillä on paljon lunta. Eteläiset Alpit vaikuttavat myös sademäärään: eteläsaaren länsirannikolla sataa paljon itärannikkoa enemmän. Uudessa-Seelannissa on kesä joulukuusta helmikuuhun ja talvi heinäkuusta elokuuhun.

Liikenne ja Infrastruktuuri

Uudessa-Seelannissa on mahdollista matkustaa julkisilla kulkuvälineillä. Sekä junat että bussit ajavat suurten kaupunkien ja turistialueiden välillä. Rautatieverkosto ei ole erikoisen laaja, sillä luonto on mäkistä. Suurimpien kaupunkien välillä kulkee neljä junarataa: Auckland-Rotorua-Tauranga-Wellington, Wellington-Napier, Picton-Christchurch ja Christchurch-Greymouth/Invercargill. Junalla matkustamisen etu on se, että ne eivät pysähdy usein, ja junat ovat usein erittäin viihtyisiä.

Pitkät etäisyydet voi matkustaa myös bussilla. Suurimmat bussiyhtiöt ovat InterCity ja Newmans Coachlines. Busseihin voi ostaa bussipassin, jolla voi matkustaa monella eri bussilla. Passi tulee paljon halvemmaksi kuin erillisten lippujen ostaminen.

Laivaliikenne on erittäin tärkeää Uudelle-Seelannille. Uudessa-Seelannissa on suuria rahtisatamia mutta myös pienempiä lauttasatamia. Suurimmat satamat sijaitsevat Whangareissa, Wellingtonissa, Aucklandissa, Pictonissa, Lytteltonissa ja Taurangassa. Pohjoissaarelta (Pictonista) pääsee eteläsaarelle (Wellingtoniin) lautalla. Lauttayhteydestä vastaa yritys nimeltä Interislander Ferry. Myös muista paikoista lähtee lauttoja (Bay of Islands, Rawene ja Invercargill.)

Pitkiä etäisyyksiä voi matkustaa myös lentokoneella. Maan suurin lentoyhtiö on Air New Zealand, joka lentää sekä kotimaan- että ulkomaanlentoja. Aucklandissa, Christchurchissa ja Wellingtonissa on kansainväliset lentokentät. Muut (kotimaiset) lentoyhtiöt ovat Origin Pacific ja Virgin Blue. Edellä mainituilla lentoyhtiöillä on yleensä halvemmat hinnat mutta lento pitää varata hyvissä ajoin etukäteen.

Uuteen-Seelantiin voi tutustua myös autolla tai asunto-autolla. Autolla pääsee helposti syrjäisimmillekin seuduille, ja näin ollen nauttia vapauden tunteesta. Tieverkoston yhteispituus on noin 93 130 km, ja tiet ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Tiet voivat olla erittäin hiljaisia suurempien kaupunkien ulkopuolella, ja kannattaa varata tarpeeksi bensaa. Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Korkein sallittu ajonopeus kaupunkialueen ulkopuolella on 100 km/h.

Ruoka ja Juoma

‘Kiwi-keittiö’ on saanut vaikutteita lähinnä Iso-Britanniasta. Esimerkiksi ‘fish & chips’ on yksi maan perinneruista. Uudessa-Seelannissa syödään myös paljon sämpylöitä ja suolaisia piirakoita (quiche). Uusiseelantilaisten aamiainen muistuttaa hyvin paljon englantilaista aamiaista: paistettuja kananmunia, pekonia ja marmeladipaahtoleipiä. Karjankasvatuksen ansiosta maassa syödään paljon lihaa. Erityisesti lammasruuat ovat suosittuja. Uusiseelantilaiseen keittiöön kuuluvat myös kala- ja äyriäisruuat.

Siirtolaisten ansiosta Uudesta-Seelannista löytyy monille eri maille tyypillisiä ruokia. Suuremmista kaupungeista löytyy aasialaisia ja polynesialaisia ravintoloita. Uusiseelantilaiset syövät myös paljon vihanneksia ja hedelmiä. Kiwien lisäksi he syövät mansikoita, persikoita ja kirsikoita. Maoreilla on oma tapansa valmistaa ruokaa. He valmistavat ruuat 'hangissa' eli kuumassa padassa, jossa vihannekset, liha ja kala höyrytetään.

Uudessa-Seelannissa ei ole paljon ravintoloita. Paikalliset viihtyvät hampurilaisravintoloissa, baareissa ja kahviloissa. Sekä Australiasta että Uudesta-Seelannista löytyy ‘Bring Your Own’ -ravintoloita. Näihin ravintoloihin voi tuoda omat juomat mukanaan. Juomarahan jättäminen ei ole pakollista mutta se on yleistä. Juomarahan jättäminen on kohteliasta.

Uusiseelantilaiset tunnetaan heidän rakkaudestaan olueen. Paikallisia oluita ovat Lion Red, Steinlager ja DB Draught. Suurimmissa kaupungeissa on paljon pubeja. Monet käyvät pubeissa oluella töiden jälkeen. Päivisin pubeissa juodaan lähinnä teetä. Englantilaisten tapaan myös uusiseelantilaiset juovat teensä maitotilkan kanssa. Nykyään myös viiniä juodaan enemmän. Sisämaan ilmasto sopii hyvin viininviljelylle. Tunnettuja viinialueita ovat Hawke’s Bay ja Martinborough (pohjoissaarella) sekä Wairau Valley ja Waipara Valley (eteläsaarella).

Aikavyöhyke

Uuden-Seelannin aikavyöhyke on GMT +12. Koko maa sijaitsee yhdellä aikavyöhykkeellä. Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina kelloa siirretään tunnilla eteenpäin (kesäaika). Maaliskuun kolmantena sunnuntaina kelloa siirretään tunnilla taaksepäin (kesäaika).

Majoitus

Uudessa-Seelannissa on enimmäkseen keskitason hotelleja. Hotellit ovat viihtyisiä ja mukavia sekä melko tavallisia. Suuremmista kaupungeista löytyy suurempia ja korkeatasoisempia hotelleja. Luonnonpuistoissa on niin sanottuja ‘lodgeja’, joissa voi viettää yön luonnon keskellä. Lodget sijaitsevat yleensä järven, joen tai meren rannalla. Palvelu on erinomaista mutta ne eivät ole halpoja. Monet turistit valitsevat muun yöpymisvaihtoehdon. Uuden-Seelannin leirintäpaikat sijaitsevat viehättävissä ja ainutlaatuisissa paikoissa. Leirintäalueilla on yleensä mökkejä tai pieniä vuokrataloja mutta niille voi pystyttää myös teltan. Turistit matkustavat usein myös asunto-autolla, jonka avulla voi yöpyä leirintäalueella tai ihan luonnossa. Monet turistit, ja ennen kaikkea nuoret nukkuvat hostelleissa. Uudessa-Seelannissa on valtava hostellitarjonta. Suurin osa Uuden-Seelannin hostelleista on mukavia, puhtaita ja melko halpoja.

Ulkoiset lähteet

Lisätietoa Uudesta-Seelannista voi hakea Googlesta ja seuraavista lähteistä:

• Wikipedia, Uusi-Seelanti
• Uuden-Seelannin matkailun viralliset Internet-sivut