Autonvuokraus Namibia

Johdanto

Namibia on mielenkiintoinen valtio Lounais-Afrikassa. Maa on kuiva, kuuma ja henkeäsalpaavan kaunis. Poliittisesti Namibiassa on ollut erittäin rauhallista sen jälkeen kun se sai itsenäisyyden vuonna 1990. Monet eri kansat elävät sopusoinnussa tässä harvaanasutussa maassa. Kaiken kaikkiaan Namibia on vierailunarvoinen maa. Namibian pääkaupunki Windhoek sijaitsee valtion keskiosassa. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Walvisbaai, Luderitz ja Swakopmund.

Maisemat avautuvat uskomattomina näköaloina. Merkittävimpiä namibialaisia kasveja ovat kokerboom ja welwitschia. Ensimmäinen on suhteettoman suureksi kasvanut aloe, joka on tyypillinen afrikkalainen mehikasvi. Welwitschia on yksi maailman kummallisimmista kasveista. Welwitschian keski-ikä on viisi sataa vuotta. mutta kasvi voi parhaimmillaan elää yli 2000 vuotiaaksi. Namibiassa asuu myös maailman suurin maallaelävä eläin: Afrikan pensasnorsu. Namibian tärkein tulonlähde on nykyään ekoturismi. Luonnonsuojelualueilla voi nähdä Afrikan pensasnorsuja ja muita villieläimiä. Safareilla turisteilla on mahdollisuus yöpyä ulkona koskemattoman luonnon keskellä.

Historia

Luolamaalaukset osoittavat sen, että nykyisen Namibian alueella on ollut asutusta jo hyvin pitkään. Luolien seinämaalaukset ovat 29000-1500 vuotta vanhoja. Ensimmäiset Bantun kieltä puhuvat heimot saapuivat Pohjois-Namibiaan vuosien 0 ja 500 välillä. San- tai bushmannikansojen oletetaan olevan ensimmäisiä Namibiassa asuneita heimoja. Nämä kansat asuvat yhä edelleen Namibiassa.

Ensimmäinen Namibian maaperälle astunut eurooppalainen oli portugalilainen Diogo Cao. Hän saapui laivalla Namibian rannikolle vuonna 1485, pystytti ristin ja jatkoi sitten matkaansa Afrikan rannikkoa pitkin. Namibiassa sijaitseva autiomaa esti sen aikaisten tutkimusmatkailijoiden pääsyn sisämaahan.

Hererot ja Owambot saapuivat Namibiaan 1500-luvulla. Etelästä tulevat Nama-heimot löysivät tiensä Namibiaan 1700-luvun loppupuoliskolla. Samoihin aikoihin myös Kavangot asettuivat maan pohjoisosaan. Namibiassa asuvia eri kansoja kuvaillaan enemmän 'Yhteiskunta ja Kulttuuri' -osassa.

Vuonna 1793 Kapmaan hollantilaiset saivat haltuunsa Walvisbaain kaupungin. Britit korvasivat hollantilaiset 1700-luvun lopulla. Britit pakottivat hollantilaiset kauemmaksi sisämaahan.

Eurooppalaiset lähetyssaarnaajat löysivät sisämaahan 1800-luvulla. Tällä tavalla Namibia joutui Saksan vallan alle. Tänä aikana maata kutsuttiin nimellä ' Saksalainen Lounais-Afrikka'. Maan tärkein satamakaupunki, Walvisbaai pysyi kuitenkin brittien hallussa. Alkuperäisasukkaat vastustivat kiivaasti saksalaisten sortoa. Samaan aikaan suuri määrä saksalaisia asettui asumaan uuteen siirtomaahansa. Maahanmuuton syynä oli Namibiasta löytyneet timanttilöydökset. Saksalaiset valtasivat alueita alkuperäisväestöltä, ja sen seurauksena heidän välinsä tulehtuivat pahasti.

Alkuperäisväestön tuntema viha näkyi vuonna 1904 käydyissä Hereroiden ja Namojen sodissa. Namat taistelivat kuuluisan Hendrik Witbooin johdolla saksalaisia sortajia vastaan. Lopulta sota päättyi hereroiden ja namojen kansanmurhaan. Verilöylyissä kuoli 80 prosenttia hereroista ja puolet namoista.

Ensimmäisessä maailmansodassa Namibia joutui Etelä-Afrikan valtaan. Etelä-Afrikka piti Namibiaa hallussaan mandaattisopimuksella aina toisen maailmansotaan asti. Toisessa Maailmansodassa Etelä-Afrikka koki tilaisuutensa tulleen, ja liitti Namibian osaksi itseään. Taaskaan alkuperäisväestö ei alistunut vapaaehtoisesti kohtaloonsa. SWAPO:n sissiryhmä (Lounais-Afrikan kansalaisjärjestö) perustettiin vuonna 1966. Tämä sissiryhmä, jota kutsuttiin myös nimellä Namibian kansan vapautusarmeija, aloitti itsenäisyyssodan. Etelä-Afrikka suostui vetäytymään Namibiasta vasta vuonna 1988. Namibiasta tuli itsenäinen valtio vuonna 1990. Etelä-Afrikka luovutti Walvisbaain kaupungin lopulta vuonna 1994.

Yhteiskunta ja Kulttuuri

Namibiassa asuu monia eri kansanryhmiä. Owambot, Kavangot, Damarat, Namat, Caprivit, Sanit, Basterit ja Tswanat asuvat kaikki tässä maassa. Aikojen kuluessa syntyi sekakansoja, joista syntyi taas uusia vähemmistöjä. Valkoihoisia on väestöstä kuusi prosenttia.

San-kansa on vanhin Namibian kansoista. Heitä kutsutaan myös bushmanneiksi. Tyypillistä heille on rakkaus musiikkiin ja tanssiin. Sana 'San' tarkoittaa 'ulkopuolista'. San-kansa sain nimensä heidän vihollisiltaan, Khoikhoi-kansalta. San-kansa haluaa itseään kutsuttavan Bushmanni-nimellä.

Namat asuvat maan eteläosassa. He saapuivat Namibiaan 1800-luvulla. Ennen heitä kutsuttiin myös hottentoteiksi. Namat asuivat ennen lähellä Orange-jokea mutta timanttikaivosten rakentamisen jälkeen he siirtyivät asumaan pohjoisemmaksi. Namoilla on pitkä perinne runoudessa ja tarinankerrossa. Musiikki on tärkeä osa myös namojen identiteettiä.

Suurin kansa on Owambot. Melkein puolet namibialaisista kuuluu tähän heimoon. Namibiassa on kahdeksan owanbojen alaheimoa. Jokaisella alaheimolla on oma kuningas ja kieli. Koska kielet muistuttavat hyvin paljon toisiaan, niiden katsotaan kuuluvan oshiwanbon kieliperheeseen.

Vuoden 1904 kansanmurhasta huolimatta Namibiassa asuu yhä edelleen pieni hererojen ryhmä. Hererot muistuttavat paljon Himboja, jotka myös asuvat Namibiassa. Ennen vanhaan kummatkin olivat paimentolaisheimoja. Myös kielet, otjiherero ja zemba ovat hyvin samanlaisia. Sekä hererot että himbat käyttivät ennen vain vähän vaatteita. Himbalaisnaiset käyttävät vielä nykyäänkin melko pientä hametta. Hereronaiset puolestaan pukeutuivat viktoriaaniseen mekkoon, sillä he saivat paljon vaikutteita eurooppalaisilta.

Damarat asuivat luultavasti Namibiassa jo ennen namojen ja hereroiden saapumista 1700- ja 1800-luvuilla. Damarat olivat alunperin kotoisin Zambiasta tai Zimbabwesta. Nykyään Namibiassa asuu yli sata tuhatta damaraa.

Baster-kansa asuu Rehobothissa, noin 90 kilometriä Windhoekista etelään. Basterit polveutuvat eurooppalaisista siirtomaalaisista (pääasiassa hollantilaisista) ja paikallisista afrikkalaisista khoisaneista. Yhteisöissä asuu nykyään khoikhoita ja saneja. Neljäntoista tuhannen neliökilometrin suuruisella alueella asuu nykyään noin 35 000 basteria.

Caprivin alueella asuu caprivi-yhteisöt. Caprivi-sanaa käytetään yleisesti alueella asuvista eri kansoista. Kansat voivat olla kuitenkin hyvinkin erilaisia.

Namibia on maailman harvimmin asuttu maa, vaikka siellä asuu paljon erilaisia heimoja. Namibiassa asuu alla kaksi miljoonaa ihmistä. Suurin osa namibialaisista asuu maaseudulla.

Namibiassa on yhtä monta kieltä kuin siellä on heimoja. Valtion virallinen kieli on englanti. Englantia puhuu kuitenkin alle prosentti väestöstä. Eri kansat puhuvat afrikan kieltä kommunikoidessaan keskenään. Suurimmat heimot puhuvat namojen, damaroiden, hererojen ja kavangojen kieliä.

Afrikan alkuperäisuskontojen lisäksi Namibiassa on paljon kristittyjä. Tähän uskontoon kuuluu 80-90 prosenttia Namibian asukkaista. Monet namat ovat kääntyneet islaminuskoon. Namat ovat suurin muslimiryhmä Namibiassa.

Politiikka

Vuodesta 1990 lähtien Namibia on ollut tasavalta. Namibia jaetaan 13 hallintoalueeseen. Maan nykyinen presidentti on Hifikepunye Lucas Pohamba. Suurin puolue on SWAPO. Pohamba vannoi presidentinvalan vuonna 2005, ja syrjäytti itsenäisen Namibian tasavallan ensimmäisen presidentin Sam Nujoman. Namibia kuuluu Yhdistyneisiin kansakuntiin sekä Afrikkalaiseen unioniin. Namibia on rauhanomainen valtio.

Yksi SWAPO:n hallituksen tärkeimmistä aloitteista on maan uudelleenjako väestön kesken. Siirtomaamenneisyytensä takia 20 prosenttia väestöstä omistaa kolme neljäsosaa koko maasta. Uudelleenjakoprosessi on hidas, sillä perustuslain mukaan maa voidaan myydä ainoastaan maanomistajan luvalla.

Talous

Namibian talous pyörii pääasiassa kaivostoiminnalla ja tuotannolla. Vaikka vain yksi prosentti Namibian maaperästä on maanviljelyskelpoista, saa melkein puolet Namibian väestöstä tulonsa maataloudesta. Työttömyysaste on erittäin korkea. Työttömiä on 30-40 prosenttia väestöstä. Myös tuloerot ovat Namibiassa suuret.

Yhteisen menneisyytensä vuoksi Etelä-Afrikka ja Namibia ovat taloudellisesti toisistaan riippuvaisia. Namibia on maailman viidenneksi suurin uraanin tuottaja. Tämän lisäksi maa on maailman johtava laatutimanttien toimittaja. Namibian maaperässä on paljon lyijyä, hopeaa, tinaa ja volframia.

Matkailun tärkeys kasvaa kokoajan. Namibiassa vierailee vuosittain noin miljoona ihmistä. Turistit tulevat lähinnä Etelä-Afrikasta, Saksasta, Iso-Britanniasta, Italiasta ja Ranskasta. Namibia tunnetaan luonnonmatkailukohteena. Erityisesti luonnonsuojelupuistot ja niissä asuvat villieläimet houkuttelevat matkailijoita.

Namibian rahayksikkö on dollari.

Maantiede ja Ilmasto

Namibian kokonaispinta-ala on 824 268 neliökilometriä, ja se sijaitsee eteläisen Afrikan lounaisosassa. Namibian rajanaapureita ovat Angola, Zambia, Botswana ja Etelä-Afrikka. Namibian länsipuolella on Atlantin valtameri. Angolan ja Botswanan välissä on pieni noin 30 kilometrin levyinen maakaistale. Tämä Caprivin kaistale kuuluu Namibialle. Alue sai nimensä saksalaisen kanslerin Georg Leo von Caprivi di Caprara di Montecuccolin mukaan. Caprivin kaistaleella käytiin itsenäisyyssota 1960-1990. Caprivin vapautusarmeija halusi alueen itsenäiseksi Namibiasta. Nykyään alueella on pääasiassa kansallispuistoja.

Namibian luonto voidaan jakaa moniin eri osiin niiden ominaisuuksiensa mukaan. Atlantin rannikon tuntumassa sijaitsee Namibin autiomaa. Kalaharin autiomaa sijaitsee kaakossa, Botswanan rajalla. Keski-Namibiassa on savanneja ja metsäalueita. Koillisessa nämä metsäalueet muuttuvat hyvinkin reheviksi.

Namibiassa virtaa viisi suurta jokea. Kunene, Okavango, Kwando ja Zambezi muodostavat Namibialle luonnollisen maarajan Botswanan ja Zambian kanssa. Kolme ensiksi mainittua jokea saavat alkunsa Algolasta. Viimeiseksi mainittu joki alkaa taas Zambiasta. Orange-joki virtaa etelässä, ja se saa alkunsa Etelä-Afrikan ja Lesothon välillä sijaitsevalta Drakensbergen-vuorelta. Orange-joki muodostaa luonnollisen rajan Etelä-Afrikan ja Namibian välille. Namibian eteläosasta löytyy myös Barnadberg-vuori, joka on Namibian korkein vuori. Vuori kohoaa 2579 metriin.

Namibian eteläosassa sijaitsee Fish River Canyon. Tämä henkeäsalpaava kanjoni on kallioiden ympäröimä.

Namibia on ainoa maa maailmassa, jonka perustuslakiin sisältyy pykälä luonnonsuojelusta ja sen säilyttämisestä.

Namibian ilmasto on kuiva. Kuumimmat kuukaudet ovat tammikuu ja helmikuu. Näinä kuukausina päivän keskilämpötila on noin 30 astetta. Talvella eli toukokuusta syyskuuhun, lämpötila vaihtelee miinus kuuden (yöllä) ja 20 asteen (päivällä) välillä. Myös talvipäivät ovat yleensä aurinkoisia ja pilvettömiä. Kesällä sademäärä on suurin.

Liikenne ja Infrastruktuuri

Namibiassa tiet voivat olla välillä erittäin huonossa kunnossa. Kaupunkien välillä ja suurempien kaupunkien ulkopuolella autolla ajavien kannattaa ottaa vararengas mukaan. Namibiasta pääsee autolla helposti naapurimaihin; Angolaan, Botswanaan, Etelä-Afrikkaan, Zimbabween ja Zambiaan.

Bussiliikenne on Namibiassa rajoitettu. Windhoekista pääsee bussilla Johannesburgiin ja Kapkaupunkiin. Minibusseilla pääsee Oshakatiin ja Keetmanshoopiin.

Rautatieverkosto on laaja. Pääraiteet kulkevat Etelä-Afrikan rajalta Keetmansshoopin kautta Walvisbaaiin. Walvisbaaista raiteet jatkuvat Windhoekiin, Okahandjaan ja Swakopmundiin. Myös Omaruruun, Otjiwarongoon, Otaviin, Tsumebiin ja Grootfonteiniin pääsee junilla.

Walvisbaai ja Luderitz ovat Namibian tärkeimmät satamakaupungit. Erityisesti Walvisbaain kalateollisuudella on tärkeä osa Namibian taloudessa.

Namibiassa on kahdeksan lentokenttää. Namibian rajojen ulkopuolelta saapuvat matkustajat lentävät Hosea Kutakon kansainväliselle lentokentälle. Tämä lentokenttä sijaitsee noin 50 kilometriä Windhoekista etelään.

Ruoka ja Juoma

Namibialainen ruoka saattaa yllättää maassa vierailevat matkailijat. Namibialaiset käyttävät ruuissaan hyönteisiä. Suosittu namibialainen herkku on mopane-kuoriainen, joita syödään niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Mopane-kuoriaisia löytyy samannimisestä mopane-puusta. Yleisemmin puhutulla oshiwanbon kielellä tätä hyönteistä kutsutaan nimellä omagungu. Omagunguja tarjoillaan yleensä maissipuuron kanssa.

Monilla namibialaisilla heimoilla on omat ruuanlaittotyylinsä sekä heille tyypilliset raaka-aineet. Usein syötäviä vihanneksia ovat kurpitsa, paprika ja sipuli. Siirtomaalaiset ovat tuoneet omat ruokansa Namibiaan. Saksalaiset toivat heille tyypilliset makeat leivonnaiset sekä lihan. Bratwursteja syödään lokakuussa järjestettävillä Oktoberfesteillä. Festivaaleilla juodaan myös paljon olutta ja viiniä. Boerworst eli farmarin makkara on peräisin Etelä-Afrikasta.

Tyypillisiä namibialaisia juomia ovat muun muassa walende ja mataku. Ensimmäinen on vodkantyylinen palmuviina. Matakua juoneet ovat saaneet mahdollisuuden maistaa vesimeloneista valmistettua viiniä.

Aikavyöhyke

Namibian aikavyöhyke on GMT/UTC+ 1. Kesällä aikavyöhyke on GMT/UTC+ 2. Talvella kelloa siirretään tunnilla taaksepäin.

Majoitus

Matkailu on taloudellisesti Namibialle tärkeää, ja maasta löytyykin viihtyisiä ja tasokkaita hotelleja.

Luontomatkailu on erittäin suosittua Namibiassa. Turisteilla on mahdollisuus viettää yö alkeellisessa teltassa ja mökissä. Kansallispuistoissa retkeily on suositeltavaa. Puistoista löytyy useita leirintäalueita, eikä niiden ulkopuolista retkeilyä suositella. Yön voi viettää myös maatilalla, jossa voi nukkua sekä ulkona teltassa että vierashuoneessa.

Kaupungeista löytyy Bed & Breakfast -majoituksia.

Ulkoiset lähteet

Lisätietoa Namibiasta voi hakea Googlesta ja seuraavista lähteistä:

• Wikipedia, Namibia
• Namibian valtion viralliset Internet-sivut