Autonvuokraus Etelä-Afrikka

Johdanto

Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan maanosan eteläisemmässä kärjessä. Matkustaminen Etelä-Afrikan läpi on suuri seikkailu. Maisemat vaihtelevat vuorista autiomaihin ja troppisiin alankoihin. Lämpötila on miellyttävä vuoden ympäri, ja maassa sataa vähän. Etelä-Afrikka on monipuolinen maa monessa suhteessa. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on edelleen suuri, ja maassa on useita eri väestöryhmiä.

Historia

Etelä-Afrikka on yksi arkeologisesti vanhimmista alueista Afrikassa. Alueelta on löydetty miljoonia vuosia vanhoja löytöjä. Maassa on asunut monia eri väestöryhmiä, esimerkiksi Khoit ja Sanit, joita pidetään Afrikan vanhimpina asukkaina.

Vuonna 1652 hollantilainen Jan van Riebeek löysi Etelä-Afrikasta asutuksen. Asutusaluetta oli käytetty ruuan varastoimiseen ja se kuului United East-India yhtiölle (VOC). Monet laivat käyttivät asutusaluetta lepäämiseen matkoillaan itään. Myöhemmin tähän Afrikan maahan muutti perheitä, ja asutus alkoi muistuttaa maanviljelyllistä siirtomaata. Hollantilaisten lisäksi myös saksalaisia, ranskalaisia ja skotteja saapui Etelä-Afrikkaan. Hollantilaisten ollessa vallassa työntekijöistä oli puutetta, ja ongelma ratkaistiin tuomalla orjia Indonesiasta, Madagaskarilta ja Intiasta. Uudisasukkaat tuhosivat alkuperäiskansojen kulttuurit.

Vuonna 1795 britit saapuivat Etelä-Afrikkaan, ja he halusivat varmistaa, ettei alue joutuisi ranskalaisten haltuun. Vuonna 1797 britit saivat Kaakkois-Afrikan kärjen haltuunsa, ja nimesivät sen Hyväntoivonniemeksi. Pian sen jälkeen britit kielsivät orjuuden, ja maassa alkoi levoton aikakausi. Monet maanviljelijät muuttivat peremmälle sisämaahan ja halusivat perustaa omia tasavaltojaan. Afrikkalainen etninen ryhmä, Zulut, vastustivat ajatusta ja onnistuivat ajamaan maanviljelijät pois mailtaan. Vähän myöhemmin brittien onnistui kuitenkin vallata Zuluille kuuluneet alueet. 

1800-luvun lopulla alueelta löydettiin timantteja ja kultaa. Löydöt kiihdyttivät taloudellista kasvua ja aiheutti suuria maahanmuuttoaaltoja. Uudet siirtolaiset saapuivat maahan ja alkuperäisväestö joutui alistumaan yhä enemmän. Buurit (mm. hollantilaisten, ranskalaisten ja saksalaisten jälkeläiset) vastustivat brittien sääntöjä useaan otteeseen. Kapinoita kutsuttiin buurisodiksi. Buurit tunsivat alueen maantieteellisesti hyvin ja käyttivät sissitaktiikoita. Lopulta buurit hävisivät brittien joukoille.

Vuonna 1902 buurit ja britit solmivat sopimuksen. Britit ottivat valtaansa kaikki tasavallat ja koulut pakotettiin opettamaan englannin kieltä. Mustaihoisilla ei ollut äänestysoikeutta: myöhemmin tunnetuksi tullut käsite Apartheid sai alkunsa tällöin. Buurit jatkoivat kapinoimistaan, sillä he eivät halunneet opiskella englannin kieltä. Afrikaansin kieli alkoi kehittyä.

Vuonna 1910 perustettiin Etelä-Afrikan unioni, joka yhdisti Cape Colonyn, Natalin, Orange Freestatin ja Transvaalin tasavallat. Maan ensimmäinen pääministeri oli Louis Botha, ja hän perusti yhdessä Jan Smutsin kanssa Etelä-Afrikan puolueen. Vuonna 1934 puolue yhdistyi Kansallispuolueen kanssa Yhdistyneeksi puolueeksi. Puolue hajosi Toisen maailmansodan alkaessa. Yhdistynyt puolue oli Iso-Britannian puolella, mutta kansallinen puolue puolusti natsi-Saksaa. Toisen maailmansodan jälkeen oikeistolaiset separatistit (kansallinen puolue) saivat hallinnon Etelä-Afrikassa. Puolue halusi kasvattaa rotuerottelua (Apartheid). Mustilla ihmisillä oli vain vähän oikeuksia, ja mustien poliittiset organisaatiot kiellettiin. Vuonna 1960 Etelä-Afrikasta tuli itsenäinen. Maa oli tasavalta. Mustat ihmiset kapinoivat useaan otteeseen Apartheidia vastaan, johon hallitus vastasi väkivaltaisesti ja monet ihmiset menettivät henkensä. Monet Apartheidin vastustajista suljettiin vankiloihin. Yksi vankilaan joutuneista vastustajista oli nuori mies nimeltä Nelson Mandela, joka vapautettiin vasta 27 vuoden jälkeen.

Apartheid sai paljon huomiota ulkomailla. Monet maat kieltäytyivät kaupankäynnistä Etelä-Afrikan kanssa. Vuonna 1990 Etelä-Afrikan hallitus romahti, ja Apartheid lakkautettiin. ANC:eehen (Afrikan kansalliskongressi) kuuluva Nelson Mandela voitti uudet vaalit. Nelson Mandela oli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti.

Ulkomaankauppa alkoi kasvaa nopeasti, ja Etelä-Afrikasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsen. Myös terveydenhuoltoa ja koulutusta parannettiin. ANC on yhä Etelä-Afrikan hallitseva puolue. Uudistuksista ja parannuksista huolimatta maassa on paljon köyhyyttä, rikollisuutta ja kasvava AIDS-epidemia.   

Yhteiskunta ja Kulttuuri

Etelä-Afrikassa asuu melkein 45 miljoonaa ihmistä. Maalle on ominaista kulttuurien, kielien ja uskontojen monipuolisuus. Kolme neljäsosaa väestöstä on mustia, ja he kuuluvat useaan eri väestöryhmään. Suurin etninen ryhmä on Zulut, joita on viisi miljoonaa. Muita mustien etnisiä ryhmiä ovat pohjois-Sotot, etelä-Sotot, Xhosat, Tswanat, Swasit ja Vendat. Alle 14 prosenttia väestöstä on valkoihoisia. Valkoihoiset ovat siirtolaisten (mm. hollantilaisten, saksalaisten, ranskalaisten ja brittien) jälkeläisiä. Valkoihoisten keskimääräinen elinikä on värillisten arvoa korkeampi. Melkein 9 prosenttia väestöstä on värillisiä, jotka ovat Hollannin valtakauden aikaisten afrikkalaisten ja aasialaisten orjien jälkeläisiä. Yhteiskunta on jakautunut, sillä puolet väestöstä kannattaa valkoihoisia kun taas puolet mustaihoisia. Noin 3 prosenttia väestöstä on alkuperältään intialaisia. Intialaiset ovat brittiläisestä intiasta saapuneiden työläisten jälkeläisiä. Vuoden 1920 jälkeen Etelä-Afrikkaan on muuttanut paljon kiinalaisia.  

Enemmistö väestöstä (yli 70 prosenttia) on kristittyjä. Maahan on avattu useita eri sekä valkoihoisille että mustaihoisille suunnattuja kirkkoja. Kaikkiaan mustien itsenäisiin kirkkoihin kuuluu yli kuusi miljoonaa jäsentä. Nämä kirkot takertuvat afrikkalaisiin perinteisiin ja vastustavat eurooppalaisten uskontojen näkemyksiä. Etelä-Afrikassa on kolme valkoihoisille tarkoitettua kirkkoa: Neder-Duitse Gereformeerde Kerk, Neder-Duitse Hervormde kerk ja Afrikan reformoitu kirkko. Suurin osa maan intialaisesta väestöstä on hinduja. Muut intialaiset sekä useat värilliset ihmiset pitävät kiinni islamin uskosta. Etelä-Afrikassa on myös monia alkuperäiskansojen rituaaleihin uskovia afrikkalaisia heimoja.

Etelä-Afrikassa oli ennen kaksi virallista kieltä: englanti ja afrikaans. Afrikaans on kehittynyt ja muistuttaa yhä edelleen hollannin kieltä. Nykyään Etelä-Afrikassa on niinkin monta kuin yksitoista virallista kieltä: englanti, afrikaans, zulu, swasi, Ndebele, pohjois-soto, etelä-soto, tsonga, tswana, venda ja xhosa. Näiden kielien lisäksi eri murteita on paljon (esimerkiksi San-murteet). Pieni osa etelä-afrikkalaisista puhuu saksaa ja portugalia.

Kulttuurien monipuolisuus tekee Etelä-Afrikasta kulttuurien sulatusuunin. Esimerkiksi musiikki ja tanssi ovat monimuotoisia. Musiikilla on tärkeä rooli Etelä-Afrikassa, ja sen painopiste on Euroopan tyylilajeissa. Perinteinen afrikkalainen musiikki elää yhä esimerkiksi maaseuduilla. Valitettavasti kuitenkin perinnekulttuuri on pikku hiljaa häviämässä.  

Politiikka

Etelä-Afrikka on tasavalta. Maan parlamentti koostuu Provinssien neuvostosta (90 jäsentä) ja Kansalliskokouksesta (400 jäsentä). Kansalliskokous valitsee presidentin viiden vuoden välein. Maan presidenttinä on toiminut vuodesta 1999 lähtien Thabo Mbeki. Presidentti valitsee varapresidentin Kansallikokouksen jäsenistä. Etelä-Afrikan varapredenttinä on ollut vuodesta 2005 lähtien Phumzile Mlambo-Ngcuka.

Etelä-Afrikassa jokainen yli kahdeksantoista vuotias on äänestyskelpoinen. Kansallikokouksen jäsenet valitaan neljän vuoden välein kansanäänestyksellä. Maa on jaettu yhdeksään provinssiin, joilla jokaisella on omat lait. Myös Provinssien neuvoston jäsenet valitaan kansanäänestyksellä.

Tämän hetkellä Etelä-Afrikkaa hallitsee ANC-puolue (Afrikan kansalliskongressi). Puolue perustettiin vuonna 1912, ja se edisti mustan väestön oikeuksia. ANC:n suurin kilpailija on Demokraattinen allianssi (DA). Vuoden 2005 vaaleissa ANC sai kuitenkin 70 prosenttia äänistä.

Talous

Etelä-Afrikan taloudelle on luonteenomaista rikkaiden ja köyhien välinen kuilu. Suurempien kaupunkien ja niiden ympärillä olevien alueiden talous on kehittynyt ja moderni. Maan kehittyneimmät alueet ovat Kapkaupunki, Port Elizabeth, Durban, Pretoria ja Johannesburg. Näiden alueiden ulkopuolella on paljon suurta köyhyyttä. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on suurempi ainoastaan Intiassa ja Brasiliassa. Olemassa olevan kuilun takia Etelä-Afrikka on kehitysmaa. Maaseudulla suurin osa ihmisistä elää maatilkustaan ja ovat työttömiä. Etelä-Afrikkaan on syntynyt kasvaneen työttömyyden takia ns. harmaat markkinat (esimerkiksi vihannesten ja hedelmien sekä käsitöiden myynti).

Muihin Afrikan maihin verrattuna Etelä-Afrikassa on paljon kotimaista tuotantoa. Hallitus kannustaa ammatti-ihmisiä perustamaan pieniä yrityksiä ja tehtaita. Tämän uskotaan vähentävän työttömyyttä ja parantavan ihmisten elintasoa. Etelä-afrikassa on paljon luonnon raaka-aineita, ja raaka-aineiden ulkomaanvienti onkin Etelä-Afrikan taloudelle elintärkeää. Tärkeimmät mineraalit ovat timantit, mangaani, kulta, hopea, kupari, rautamalmi, kromi ja uraani. Etelä-Afrikan tärkeimmät kauppakumppanit ovat  Yhdysvallat, Saksa, Japani ja Iso-Britannia. Etelä-Afrikka maahantuo pääasiassa kuljetusvälineitä, koneita, petroolia ja kemiallisia tuotteita.

Työikäiset ihmiset työskentelevät paljolti teollisuudessa, kaivostoiminnassa ja palvelualoilla. Maan energia-, kuljetus- ja rahataloussektorit ovat hyvin kehittyneet. Lisäksi maan lakijärjestelmä ja kommunikaatio- sekä jakeluverkosto ovat korkeasti kehittyneitä. Maanviljely tarjoaa paljon työpaikkoja. Yleisimmät viljelytuotteet ovat maissi, vehnä ja sokeriruoko. Maassa kasvatetaan myös sitrushedelmiä, subtrooppisia hedelmiä, vihanneksia, viinirypäleitä ja perunoita. Etelä-Afrikassa tuotetaan myös liha- ja maitotuotteita. Osa ihmisistä kasvattaa simpukoita, taimenia ja oistereita.

Etelä-Afrikan hallitus haluaa parantaa maan taloudellista kasvua. Hallituksen aikomus ei ole kuitenkaan pienentää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua. Kuilulla on kuitenkin vaikutus taloudelliseen kehitykseen. Lisäksi maan korkea työttömyys ja AIDS-epidemia aiheuttavat vakavia ongelmia. Monet ihmiset kuolevat nuorina. Myös korruptio ja rikollisuus ovat taloudellisia ongelmia. 

Etelä-Afrikan valuutta on rand (ZAR). Yksi euro on noin 7.5 randia.    

Maantiede ja Ilmasto

Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan maanosan eteläosassa. Etelä-Afrikan naapurimaat ovat Namibia, Botswana, Zimbabwe, Mosambik, Swasimaa ja Lesotho. Swasimaa on melkein kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä. Etelä-Afrikalla on rantaviivaa melkein 3 000 kilomeriä. Lännessä Etelä-Afrikka ulottuu Atlantin valtamerelle ja idässä Intian valtamerelle asti. Etelä-Afrikan valtion pinta-ala on 1.2 miljoonaa neliökilometriä. Maan merkittävin joki on Oranje-joki. Muita tärkeitä etelä-Afrikan jokia ovat Vaal, Limpopo ja Tugela.

Etelä-Afrikassa on kolme pääkaupunkia. Maan hallinnollinen pääkaupunki on Pretoria, lakiasäätävä pääkaupunki on Kapkaupunki, ja juriden pääkaupunki on Bloemfontein. Maan suurin kaupunki on Johannesburg. Muita tärkeitä Etelä-Afrikkalaisia kaupunkeja ovat Bisho, Kimberley, Mafiken, Nelspruit, Polokwane and Ulundi.

Etelä-Afrikan luonto on erittäin vaihtelevaa. Maan sisäosa koostuu lähinnä korkeista tasangoista, ja alue on väljästi asutettua. Rannikkokaistale on kapea, ja sen reunoilla on karuja mäkiä. Vuoristojen välissä olevat laaksot ovat erinomaisia hedelmien viljelyyn ja viinirypäleiden kasvatukseen. Rannikkoalangoilla on järviä ja joensuita. Alue on tärkeä kalastusalue. Etelä-Afrikan luoteisosa on aavikkoa. Itäisellä rannikkokaistaleella vallitsee subtrooppinen ilmasto, ja alueella kasvatetaan hedelmiä.

Kuten Etelä-Afrikan luonto, niin myös sen ilmasto on monipuolinen. Etelä-Afrikassa vallitsee monta eri ilmastoa. Etelässä ja idässä on meri-ilmasto, jolle ominaista on ympärivuotinen vesisade. Kapkaupungin ympärillä olevalla alueella vallitsee välimeren ilmasto, jonka kesät ovat kuumia ja talvet lämpimiä mutta sateisia. Maan länsipuolella vallitsee aavikkoilmasto. Pohjoisessa (lähellä Zimbabwen ja Mosambikin rajaa) ilmasto on subtrooppinen, ja kesät ovat kuumia ja talvet leuhtoja. Botswanan ja Zimbabwen rajan tuntumassa vallitsee aroilmasto. Sisämaan kuumin kuukausi on tammikuu, mutta rannikolla kuumin kuukausi on helmikuu. talvi alkaa kesäkuussa, mutta heinäkuu on vuoden kylmin kuukausi. Kaikkialla maassa vuoden keskilämpötila on 16-21 astetta. Yleisesti ottaen maassa sataa vähän, mutta maan itäosassa sataa eniten.

Liikenne ja Infrastruktuuri

Etelä-Afrikan kuljetusverkosto on laaja ja hyvin kehittynyt. Matkustaminen on Etelä-Afrikassa mukavaa, sillä maan moottoritiet, junat ja lentokentät ovat moderneja. Maan uudenaikaisissa satamiin saapuu paljon laivoja. Maalla on erinomainen sijainti Amerikan ja Aasian välissä. Etelä-Afrikan tärkein satama on Durban, joka on lisäksi koko maanosan suurin satama. Durbanin lisäksi Etelä-Afrikassa on monia muita tärkeitä satamia, kuten Kapkaupunki, Port Elizabeth, East-London ja Richardsbaai.

Etelä-Afrikassa rautateita käytetään pääasiassa tavaroiden kuljetukseen. Maassa on silti myös matkustajajunia, jotka kulkevat yleensä pitkiä välimatkoja. Etelä-Afrikan suurin junayhtiö on Spoornet. Monilla kaupunkialueilla on omat bussi- ja junaverkostot. Junalla matkustaminen on miellyttävää, ja pitkät etäisyydet kannattaa matkustaa mielummin junalla kuin bussilla. Busseilla voi matkustaa ennen kaikkea paikallisella tasolla. Lyhyet etäisyydet matkustetaan tavallisesti minibussitaksilla.

Valtion lentoyhtiö on South African Airways (SAA). Muut lentoyhtiöt ovat South African Express ja South African Airlink. maan tärkeimmät lentokentät ovat Johannesburgin lentokenttä, Kapkaupungin lentokenttä ja Durbanin lentokenttä. Lentokentät ovat kansainvälisiä lentokenttiä. Kuusi tärkeää kotimaan lentokenttää ovat Port Elizabethin lentokenttä, East-Londonin lentokenttä, Georgen lentokenttä, Kimberlyn lentokenttä, Upingtonin lentokenttä ja Bloemfonteinin lentokenttä. Näitä lentokenttiä käytetään ainoastaan kotimaanlennoilla.

Etelä-Afrikassa voi matkustaa pitkiä etäisyyksiä helposti vuokra-autolla. Maan tieverkosto on erittäin hyvin kehittynyt. Suurempien kaupunkien ja naapurimaiden välillä on jopa usein moottoriteitä. Etelä-Afrikassa on lisäksi maksullisia teitä sekä maantietä. Etelä-Afrikan teillä tapahtuu paljon onnettomuuksia. Yöllä matksutaminen ei ole suositeltavaa.

Aikavyöhyke

Etelä-Afrikan aikavyöhyke on Keski-Afrikan aika (CAST) (GMT +2). Pienen aikaeron takia eurooppalaiset harvoin kärsivät jetlagista. Mutta kannattaa muistaa, että Etelä-Afrikassa on kesä kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, ja päinvastoin!

Ruoka ja Juoma

Maahanmuuttajien runsauden takia Etelä-Afrikan keittiö on sekoitus useita eri kulttuureja. Etelä-afrikkalaisten kaupunkien ravintoloissa ei ainoastaa tarjoilla perinteisiä afrikkalaisia ruokia, vaan myöskin naapurimaiden erikoisuuksia. Etelä-Afrikassa on lisäksi kiinalaisia ja italialaisia ravintoloita. Ulkona syöminen on Etelä-Afrikassa kohtalaisen halpaa.

Etelä-afrikkalaiset rakastavat grillata, ja ovat todellisia lihan ystäviä. Yksi paikallista ruuista on 'Boerewors', joka valmistetaan keitetystä tai paistetusta jauhelihasta. Rannikkoalueilla tarjoillaan paljon kalaruokia. Hyvin tunnettuja afrikkalaisia ruokia ovat Bobotie, Potjiekos ja Biltong. Bobotie on hapanimelä kalaruoka. Ennen vanhaan bobotieta söivät pääasiassa orjat ja köyhät maanviljelijät. Potjiekos on pataruoka, jonka valmistetaan keittämällä vihannekset ja liha tulella olevassa valurautapadassa. Biltong on taas tyypillinen etelä-afrikkalainen välipala: viipaloitua kuivattua (ja tulista) lihaa.

Etelä-afrikkalaiset viinit ovat erinomaisia. Afrikkalaiset viinit tunnetaan kaikkialla maailmassa. Maan kansallisjuoma on kuitenkin olut, ja Etelä-Afrikassa on useita paikallisia olutmerkkejä. Useissa paikoissa voi juoda vesijohtovettä, mutta on suositeltavaa juoda pullotettua vettä.

Majoitus

Etelä-Afrikka tarjoaa uniikkeja majoitusvaihtoehtoja! Suuremmista kaupungeista löytyy valikoima erilaisia hotelleja, joissa yö maksaa keskimäärin 30 euroa. Etelä-Afrikassa voi nauttia myös ainutlaatuisesta afrikkalaisesta kulttuurista majoittumalla esimerkiksi kauniissa ympäristössä sijaitsevaan 'metsästysmajaan'. Yön voi viettää jopa luonnonpuistossa! Reppumatkailijoiden on mahdollista yöpyä hostelleissa tai maatiloilla. Hostelliyö maksaa noin 8 euroa. Rannikolla ja suurempien jokien varsilta löytyy monia leirintäalueita. Leirintäalueilla on karavaaniparkkeja niille, joilla ei ole telttaa. 

Ulkoiset lähteet

Lisätietoa Etelä-Afrikasta voi hakea Googlesta ja seuraavista muista lähteistä:

• Wikipedia, Etelä-Afrikka
• Etelä-Afrikan turisti-informaatio